Ylen maksulla Oulun talous nousukierteeseen

Lintilän työryhmän esittämä mediamaksu tulee käyttöön vuonna 2012. Mielestäni kyseessä on sangen mielenkiintoinen rahoitusmalli, ja se kaipaa jatkosovelluksia. Samaa mallia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi Oulun kunnallisverotuksessa.

Kaikkien Oulun ympäryskuntien asukkaiden tulisi maksaa jatkossa kunnallisveroa myös Ouluun. Kaikkihan kuitenkin Oulussa käyvät, vaikka muuta väittäisivätkin. Todistustaakka tässä asiassa ei tietenkään voi kuulua Oulun kaupungille, koska valvontajärjestelmä tulisi kalliiksi. Kaikilla alueen asukkailla on sekä oikeus että mahdollisuus nauttia Oulun kaupungista, joten tokihan kaikki olisi saatava mukaan myös maksamaan, eikö totta? Mainittakoon myös, että Oulun kaupungilla on Internet-sivut, joita jokainen pääsee halutessaan katsomaan, joten tämänkin perusteella verovelvollisuutta voitaisiin soveltaa vaikka kaikkiin maailman nettisurffaajiin.

Koska maksajapohja tässä mallissa kasvaisi, kunnallisveronsa nykyisin Ouluun maksavien verotaakka kevenisi. Nythän saataisiin mukaan nekin ympäryskuntien asukkaat, jotka ovat aiemmin pinnanneet maksuista, vaikka ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä Oulussa käyneet. Mokomat ryökäleet! Jos nyt tilanne muka on se, että lähikunnan asukki ei millään meinoa voi päästä Ouluun (ei omista autia, pyörää, bussikorttia tai terveitä jalkoja), tämä on todistettava vuosittain rastittamalla asiantilaa vastaava ruutu veroilmoituksessa. Jalkojen puutteen ollessa kyseessä edellytetään myös lääkärin todistusta.

Ehdottomasti paras ja oikeudenmukaisin malli olisi sellainen, jossa jokainen lähiseudun kuntien täysi-ikäinen asukas maksaisi Oulun kaupungille kunnallisveroa jonkin tietyn tasasumman vuodessa. Progressiivinen malli olisi epäoikeudenmukainen suurituloisille, samoin kunnallisverotuksessa tyypillisesti käytetty tasavero sorsisi enemmän tienaavia. Ainoa oikea vaihtoehto olisi siis yksi ja sama könttätaksa kaikille.

Oulun kaupungin verokertymä vuoden 2009 talousarvion mukaan on kokonaisuudessaan noin 470 miljoonaa euroa. Oulun seudun kunnissa puolestaan asuu noin 214 000 asukasta, joista täysi-ikäisiä karkeasti arvioiden neljä viidestä. Näin ollen Oulu-verosta muodostuisi noin 2 800 euron maksu vuodessa.

Oulu-verosta ei vapautettaisi ketään pelkästään pienien tulojen takia, koska sehän romuttaisi järjestelmän. Jokainen pystyy kyllä halutessaan maksamaan, se on vain omista valinnoista kiini. Esimerkiksi opiskelija voi olla ihan hyvin syömättä kuukauden-pari, Oulun kaupungin upeus kyllä ravitsee henkisesti. Ja näin saadaan myös nuorison ylipaino kuriin!

Markkinatalouden lakien mukaan Oulun pitäisi joko tehdä itsestään houkuttelevampi uusien veronmaksajien houkuttelemiseksi tai vaihtoehtoisesti pienentään menojaan, mutta koska markkinatalous on lähtökohtaisesti ja väärin ja rumaa, ei näin voida tietenkään toimia. Oulun kaupungilla on oltava oikeus kasvattaa budjettiaan vuodesta toiseen ja muiden on huolehdittava siitä, että sen rahat riittävät.

Jos tämä järjestelmä ei jostain syystä satu miellyttämään, pinnarit voivat vapaasti muuttaa asumaan muualle. Ainakin toistaiseksi.

Sanna Räsänen, Oulu

Kokoomusnuorten kalenteri

Tilaa kokoomusnuorten rohkea kalenteri omaksi!

Kokoomuksen Nuorten liitto julkaisi vuodelle 2009 kalenterin, jossa poseeraa yhteensä 24 aitoa kokoomusnuorta ympäri Suomen. Kokoomusnuoret halusivat kalenterin julkaisemalla helpottaa nuorten ehdokkaiden vaalityötä ja tuoda positiivista asennetta politiikkaan. Kokoomusnuoret toteuttivat kalenterin talkootyönä kesällä 2008 ja tasokkaat kuvat on ottanut vaasalainen kuvaaja Jarmo Glader.

Kokoomusnuorten kalenterin saa helposti tilaamalla sen Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry:n nettisivujen kautta osoitteessa www.terwaporvari.fi. Kalenteri maksaa 20€ ja postitettaessa hintaan lisätään postituskulut 1,40€.

Itämeri: foorumeista sopimuksiin

Suomen laaja Itämeri-rantaviiva vaikuttaa luonnollisesti meillä siitä käytävään diskurssin määrään. Erityisesti Suomenlahden rehevöityminen, kalakannan väheneminen ja aluehyvinvointi ovat jo melkein niin sanottuja ikuisuusaiheita, joissa saavutuksia on tehty valitettavan vähän. Maailman luonnonsäätiön WWF:n meriasiantuntija, filosofian tohtori Sampsa Vilhunen muistuttaakin, että vaikka Itämeren pelastaminen maksaisi 3 mrd euroa vuodessa, ympäristön tuhoutuminen olisi paljon kalliimpaa. Suurista keskusteluista on siis päästävä tositoimiin.

Itämeren kaasuputki on viimeaikaisimpia suuria itämeriaiheita. Suomen hallitus on ilmoittanut pitävänsä kaasuputken rakentamista puhtaasti ympäristökysymyksenä, eikä sitä tulla sitomaan mm. Venäjän puutullikiistaan. Päätös on mielestäni viisas, koska myös muulla Euroopalla on liian suuret intressit kaasuputken rakentamiseen – Euroopan Venäjän kaasuputken riippuvuudesta puhumattakaan. Oleellisinta rakennettavan putken kohdalla onkin, että sen ympäristövaikutussuunnittelu toteutetaan täysin ennen rakentamisen aloittamista. Myöskin on tärkeää, että tämän putken valvominen voidaan toteuttaa myös riippumattomilla tahoilla.

Itämeren rehevöitymistä tulisi tulevaisuudessa mielestäni ehkäistä erityisesti kolmella seuraavalla keinolla:

1) Itämeren typpi- ja fosforipäästöille tulisi asettaa rajat, ja ylitsemenevällä osuudella tulisi tehdä päästökauppaa. Viime vuonna Suomi hyväksyi muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa suojelusohjelman, ja siten typpi- ja fosforipäästöille tullaan asettamaan selkeät maakohtaiset rajat. Suurin ongelma onkin saada muut maat mukaan kauppaan, kun vain Suomi ja Ruotsi osoittavat eniten kiinnostusta asian kohdalla. Mielestäni olisi kannattavaa myös harkita päästökaupan lisäkonseptiksi ideaa, että prosentuaaliset vähennykset vuodentakaisesta olisivat jossain määrin suhteellisia päästökaupan tuleviin maksuihin. Tämä kasvattaisi mm. Puolan ja Venäjän intressejä huomattavasti, koska suurimpina päästöntuottajamaina heidän leikkauksensa olisivat helpoimpia. Tällöin myös päästökauppa perustuisi porkkanalle. Päästökauppaidea on myös lakipykälien puolesta toimeenpanokelpoinen.

2) Unionin vaikutusta maatilojen tukemiseen tulisi muuttaa. Maaseudun tukeja olisi mahdollista muokata vähänpäästöisempiä maatiloja tukeviksi. Mikäli tämä yhdistettäisiin porrastettuun päästökauppaan, palvelisi päästöjen vähentäminen jo selkeästi sekä tilanomistajan ja valtion etuja sekä loisi uusia synergisiä mahdollisuuksia maan sisäiseen maataloudenhoitoon.

3) Unionin tukea itämeriprojektille voidaan kasvattaa sitomalla Itämeren kuntoa mm. Välimeren ylläpitoprojekteihin. Yhteisprojektit ja –hankkeet olisivat silloin myös Itämeren ulkopuolelle jäävien maiden kuten Espanjan, Italian, Portugalin ja Kreiken intressien myötäistä.

Sirppi ja kukkavasara

Oululainen sisustusliike, lankalauantai. Naispuolinen asiakas maksaa kassalla ostostaan, kukkakuvioista vasaraa jonka sisällä on myös pieni ruuvimeisseli. Myyjä kommentoi asiakkaalle: ”Tässä onkin kaikki työkalut mitä nainen tarvitsee, tällä voi käännellä pieniä ruuveja ja ripustella tauluja.”

SDP:n puoluejohtajaehdokas Jutta Urpilainen, 32, nostaisi puolueensa puheenjohtajana pääministeriksi eläkkeellä olevan eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen, 66 v, mikäli SDP:stä tarvittaisiin pääministeriä ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja (Helsingin Sanomat 7.3.2008). Aiemmin luulin, että nuorten naisten kyvyttömyys hoitaa vastuullisia poliittisia tehtäviä oli lähinnä eräiden vanhojen miespoliitikkojen kuvitelmaa, mutta ilmeisesti olin väärässä. Urpilaisen mukaan SDP on ”arvopuolue”, jonka keskeisenä arvona on tasa-arvo. Kuinka tasa-arvoisen kuvan puolueesta antaa se, että sen nuoret naiset pitävät itsekin vain eläkeikäisiä miehiä pätevinä poliitikkoina?

On tietysti totta, että pääministeriys on erittäin vaativa tehtävä eikä kaikista ole siihen. Nuori nainen puheenjohtajana ei myöskään saa olla mikään itseisarvo, samoin kuin vanha mies ei saisi olla poliitikon normi josta poikkeavat saavat kantaa tittelinsä edessä erinäisiä etuliitteitä (naiskansanedustaja). Pätevyys ei kuitenkaan tule pelkästään iän myötä, ja suoraan sanottuna joskus uudet ideat sekä tuore näkemys voivat tehdä puolueelle paljon parempaa kuin vuosissa mitattava kokemus. Niitä uusia ideoita ja tuoretta näkemystä ei vaan koskaan saada hyödynnettyä, jos uusia kasvoja pelottaa tarttua toimeen.

Kampanjakiertueellaan Urpilainen muuten pitää mukana Unelmakirjaa, johon ihmiset saavat siis kirjoitella omia unelmiaan. Ai kun söpöä! Eli puuhastellaan me tytöt vaan pienten ruuvien ja muun kivan kanssa, antaa poikien hoitaa kaikki hankalat jutut. Ne osaa kuitenkin paremmin.

Sanna Räsänen
Poliittinen sihteeri
Oulun Läänin Kokoomusnuoret Ry

Ulkopolitiikan suhteet - Kosovon esimerkki

8 luku

Kansainväliset suhteet

93 §

Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Lähde: Finlex



Presidentin ja valtioneuvoston väliset ulkopolitiikan valtasuhteet ovat jälleen kerran tapetilla Kosovon itsenäisyysjulistuksen takia. Suomen, jopa erittäin myöhäinen, tunnustamisaikataulu tuo yhä edelleen esille perustuslain ristiriitaisuuden ulkopolitiikan johtamisesta.

Olen harmissani siitä, kuinka myöhäiseksi Kosovon itsenäisyyden tunnistus on jäänyt roikkumaan. Ottaen eritoten huomioon presidentti Martti Ahtisaaren panoksen Kosovon itsenäistymisessä sekä tarpeeksi aikaisin myöntämisen antama julkikuva ulkopoliittisista mielipiteistä, olisi tunnustaminen mielestäni pitänyt jo tehdä. Presidentin oma henkilökohtainen loma on varsin harmillinen peruste tämänkaltaiselle ulkopoliittiselle äänenkäytölle. Ymmärrän kyllä toisaalta, kuten Matti Vanhanen (kesk.) sanoi, että itsenäisen valtion tunnustaminen ei ole mikään puhelinsoitolla hoidettu julkinen tehtävä. Venäjä, tai muut tunnistuksesta mahdollisesti aiheutuvat soraäänet eivät mielestäni ole myöskään hyvä selite: Onglemakohdaksi osoittautuu perustuslaki, jossa sanotaan tasavallan presidentin hoitavan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa (lainaus kirjoituksen alussa).

Ongelma on mielestäni presidentti-instituutiossa. Presidentin virka toimii hyvin maaperällä, jossa puoluetoiminta ei ole suurin määräävä tekijä päätöksenteossa ja yhteisen asian hoitamiseen sisältyy tietty kansallinen ja/tai kansainvälinen konsensus. Erityisesti tämän takia kannatan sekä tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventamista mutta toisaalta Euroopan Unionin ulkpolitiikan johtohahmon kehittämistä. Presidentti-instituutio on Suomelle mielestäni jo jokseenkin vanhentunut. Mielestäni ei ole myöskään mahdollista pitää puoluepoliittisessa toiminnassa ketään ns. "superihmistä" joka ("puolueettomana") voisi hoitaa ulkopolitiikkaa valtioneuvoston kanssa kansalaisten 51.8% äänioikeutuksella.

Toisaalta EU:n kaltaiselle kainsainväliselle instituutiolle, jolle on luovutettu päätösvaltaa, on mielestäni oiva paikka presidentti-instituutiolle tai ainakin sen hiljaittaiselle kokeilulle. Euroopan unioni sekä unionin ulkopoliittiset diskurssit ovat instituutiolle ominaisia ja yleiskansallisesti tunnustettuja. EU:lle luovutetun vallan tehokkuus kasvaisi mikäli unionin maiden kansainvälisille ideologioille ja arvoille olisi yksi näkyvä äänenkäyttäjä.

Nyt on aika tuoda ulkopoliittiset valtasuhteet 2000-luvulle.

Toni Onatsu
Hallituksen jäsen
Oulun Kokoomuksen Nuoret

Vaikuttamisen arkea ja juhlaa

Jopas vaan on vuosi alkanut vauhdikkaasti... vasta joulusta päästiin ja nyt on jo ystävänpäiväkin takana ja hiihtolomakausi menossa. Mutta mikäpäs on hiihdellessä kun pimeän selkä on taittunut aikoja sitten ja kevätaurinko paistaa. Myös Oulun Läänin Kokoomusnuoret ovat lähteneet uuteen vuoteen kuin varsat kevätlaitumille. Nettisivut on uusittu, tapahtumia järjestetty, tiedotusta uudistettu ja koko vuoden toiminnan suuntaviivat vedetty. Uutta on myös tämä blogi, jonne kirjoittavat kuulumisiaan OLKN:n aktiivijäsenet sekä eri yhteistyökumppaneita edustavat blogivieraat.

Syksyn kunnallisvaalit väreilevät ilmassa jo nyt, ja ehdokashankinta on vilkkaimmillaan. OLKN kaipaa nuorennusleikkausta kunnallispolitiikkaan, ja ainakin Oulussa listalta tuleekin löytymään melkoinen joukko tuoreita, teräviä nuoria ehdokkaita. Kunnallispolitiikka on vaikuttamista ihmisten arkeen, ja sitä tulisikin lähestyä pelottomasti, omaan kokemukseen perustuen. Vaikka ikä tuo mukanaan pitkän linjan näkemystä, nuoria vaikuttajia tarvitaan tuomaan keskusteluun omat raikkaammat kantansa, sekä luonnollisesti pitämään yllä keskustelua nuorille läheisistä asioista.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjesti maanantaina 18.2. yhteistyössä Nuorten areena ry:n kanssa Me vaikuttajat –koulutuksen osana OYY:n vuosijuhlaviikon ohjelmaa. Kutsu tapahtumaan lähetettiin kaikille opiskelijoille, ja kohderyhmäksi mainittiin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneet korkeakouluopiskelijat. Tapahtuman tavoitteena oli kehittää nuorten aikuisten tietoja kunnallisesta päätöksenteosta sekä innostaa vaikuttamaan paikallisella tasolla. Kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö? Tästä huolimatta tilaisuuteen saapui paikalle vain reilu parikymmentä osallistujaa, kaikista tuhansista opiskelijoista! Osallistujamäärästä voisi vetää huolestuttavan johtopäätöksen, että vaikuttaminen ei kiinnosta yliopisto-opiskelijoita. Kaiken lisäksi paikalla olleista suurin osa vaikuttaa jo jossain poliittisessa opiskelija- tai nuorisojärjestössä, eli uusia kunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kasvoja näkyi melko vähän.

Me vaikuttajat –koulutuksen oheisohjelmana poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt pääsivät esittäytymään ja pystyttämään ständinsä näkyvlle paikalle yliopiston aulaan. Ständit vetivät huomattavasti enemmän ihmisiä kuin itse koulutus, mutta karkit ja kahvit tekivät paremmin kauppansa kuin ständeillä jaetut esitteet ja lehdet. Tästä kaikesta joutuu päättelemään, että politiikka ei ole nuorten aikuisten mielestä kovin houkuttelevaa tai mediaseksikästä. Tai ainakaan julkisesti ei haluta tuoda esiin omaa poliittista suuntautumista, vaikka päivän politiikkaa seuraisikin. Poliittisilla nuoriso- ja opiskelijajärjestöillä riittää siis tekemistä siinä, että vaikuttaminen ja politiikka olisi helposti lähestyttävää ja jopa vetävää. OLKN:n toivottaa kaikki vaikuttamisesta kiinnostuneet nuoret mukaan tapahtumiinsa tutustumaan siihen, mitä poliittisen nuorisojärjestön toiminta käytännössä on. Tapahtumiin osallistumiseen ei tarvitse jäsenkirjaa, eikä mitään muitakaan velvotteita heti olla asettamassa. Pelkkä mielenkiinto vaikuttamista ja huomimsen parempaa arkea kohti riittää. Nuorissa on toivo ja tulevaisuus, joten kannetaan yhdessä vastuumme siitä!

Anne Lukkarila, puheenjohtaja, Oulun Läänin Kokoomusnuoret