Sirppi ja kukkavasara

Oululainen sisustusliike, lankalauantai. Naispuolinen asiakas maksaa kassalla ostostaan, kukkakuvioista vasaraa jonka sisällä on myös pieni ruuvimeisseli. Myyjä kommentoi asiakkaalle: ”Tässä onkin kaikki työkalut mitä nainen tarvitsee, tällä voi käännellä pieniä ruuveja ja ripustella tauluja.”

SDP:n puoluejohtajaehdokas Jutta Urpilainen, 32, nostaisi puolueensa puheenjohtajana pääministeriksi eläkkeellä olevan eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen, 66 v, mikäli SDP:stä tarvittaisiin pääministeriä ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja (Helsingin Sanomat 7.3.2008). Aiemmin luulin, että nuorten naisten kyvyttömyys hoitaa vastuullisia poliittisia tehtäviä oli lähinnä eräiden vanhojen miespoliitikkojen kuvitelmaa, mutta ilmeisesti olin väärässä. Urpilaisen mukaan SDP on ”arvopuolue”, jonka keskeisenä arvona on tasa-arvo. Kuinka tasa-arvoisen kuvan puolueesta antaa se, että sen nuoret naiset pitävät itsekin vain eläkeikäisiä miehiä pätevinä poliitikkoina?

On tietysti totta, että pääministeriys on erittäin vaativa tehtävä eikä kaikista ole siihen. Nuori nainen puheenjohtajana ei myöskään saa olla mikään itseisarvo, samoin kuin vanha mies ei saisi olla poliitikon normi josta poikkeavat saavat kantaa tittelinsä edessä erinäisiä etuliitteitä (naiskansanedustaja). Pätevyys ei kuitenkaan tule pelkästään iän myötä, ja suoraan sanottuna joskus uudet ideat sekä tuore näkemys voivat tehdä puolueelle paljon parempaa kuin vuosissa mitattava kokemus. Niitä uusia ideoita ja tuoretta näkemystä ei vaan koskaan saada hyödynnettyä, jos uusia kasvoja pelottaa tarttua toimeen.

Kampanjakiertueellaan Urpilainen muuten pitää mukana Unelmakirjaa, johon ihmiset saavat siis kirjoitella omia unelmiaan. Ai kun söpöä! Eli puuhastellaan me tytöt vaan pienten ruuvien ja muun kivan kanssa, antaa poikien hoitaa kaikki hankalat jutut. Ne osaa kuitenkin paremmin.

Sanna Räsänen
Poliittinen sihteeri
Oulun Läänin Kokoomusnuoret Ry

Ulkopolitiikan suhteet - Kosovon esimerkki

8 luku

Kansainväliset suhteet

93 §

Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Lähde: Finlex



Presidentin ja valtioneuvoston väliset ulkopolitiikan valtasuhteet ovat jälleen kerran tapetilla Kosovon itsenäisyysjulistuksen takia. Suomen, jopa erittäin myöhäinen, tunnustamisaikataulu tuo yhä edelleen esille perustuslain ristiriitaisuuden ulkopolitiikan johtamisesta.

Olen harmissani siitä, kuinka myöhäiseksi Kosovon itsenäisyyden tunnistus on jäänyt roikkumaan. Ottaen eritoten huomioon presidentti Martti Ahtisaaren panoksen Kosovon itsenäistymisessä sekä tarpeeksi aikaisin myöntämisen antama julkikuva ulkopoliittisista mielipiteistä, olisi tunnustaminen mielestäni pitänyt jo tehdä. Presidentin oma henkilökohtainen loma on varsin harmillinen peruste tämänkaltaiselle ulkopoliittiselle äänenkäytölle. Ymmärrän kyllä toisaalta, kuten Matti Vanhanen (kesk.) sanoi, että itsenäisen valtion tunnustaminen ei ole mikään puhelinsoitolla hoidettu julkinen tehtävä. Venäjä, tai muut tunnistuksesta mahdollisesti aiheutuvat soraäänet eivät mielestäni ole myöskään hyvä selite: Onglemakohdaksi osoittautuu perustuslaki, jossa sanotaan tasavallan presidentin hoitavan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa (lainaus kirjoituksen alussa).

Ongelma on mielestäni presidentti-instituutiossa. Presidentin virka toimii hyvin maaperällä, jossa puoluetoiminta ei ole suurin määräävä tekijä päätöksenteossa ja yhteisen asian hoitamiseen sisältyy tietty kansallinen ja/tai kansainvälinen konsensus. Erityisesti tämän takia kannatan sekä tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventamista mutta toisaalta Euroopan Unionin ulkpolitiikan johtohahmon kehittämistä. Presidentti-instituutio on Suomelle mielestäni jo jokseenkin vanhentunut. Mielestäni ei ole myöskään mahdollista pitää puoluepoliittisessa toiminnassa ketään ns. "superihmistä" joka ("puolueettomana") voisi hoitaa ulkopolitiikkaa valtioneuvoston kanssa kansalaisten 51.8% äänioikeutuksella.

Toisaalta EU:n kaltaiselle kainsainväliselle instituutiolle, jolle on luovutettu päätösvaltaa, on mielestäni oiva paikka presidentti-instituutiolle tai ainakin sen hiljaittaiselle kokeilulle. Euroopan unioni sekä unionin ulkopoliittiset diskurssit ovat instituutiolle ominaisia ja yleiskansallisesti tunnustettuja. EU:lle luovutetun vallan tehokkuus kasvaisi mikäli unionin maiden kansainvälisille ideologioille ja arvoille olisi yksi näkyvä äänenkäyttäjä.

Nyt on aika tuoda ulkopoliittiset valtasuhteet 2000-luvulle.

Toni Onatsu
Hallituksen jäsen
Oulun Kokoomuksen Nuoret