Ulkopolitiikan suhteet - Kosovon esimerkki

8 luku

Kansainväliset suhteet

93 §

Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Lähde: Finlex



Presidentin ja valtioneuvoston väliset ulkopolitiikan valtasuhteet ovat jälleen kerran tapetilla Kosovon itsenäisyysjulistuksen takia. Suomen, jopa erittäin myöhäinen, tunnustamisaikataulu tuo yhä edelleen esille perustuslain ristiriitaisuuden ulkopolitiikan johtamisesta.

Olen harmissani siitä, kuinka myöhäiseksi Kosovon itsenäisyyden tunnistus on jäänyt roikkumaan. Ottaen eritoten huomioon presidentti Martti Ahtisaaren panoksen Kosovon itsenäistymisessä sekä tarpeeksi aikaisin myöntämisen antama julkikuva ulkopoliittisista mielipiteistä, olisi tunnustaminen mielestäni pitänyt jo tehdä. Presidentin oma henkilökohtainen loma on varsin harmillinen peruste tämänkaltaiselle ulkopoliittiselle äänenkäytölle. Ymmärrän kyllä toisaalta, kuten Matti Vanhanen (kesk.) sanoi, että itsenäisen valtion tunnustaminen ei ole mikään puhelinsoitolla hoidettu julkinen tehtävä. Venäjä, tai muut tunnistuksesta mahdollisesti aiheutuvat soraäänet eivät mielestäni ole myöskään hyvä selite: Onglemakohdaksi osoittautuu perustuslaki, jossa sanotaan tasavallan presidentin hoitavan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa (lainaus kirjoituksen alussa).

Ongelma on mielestäni presidentti-instituutiossa. Presidentin virka toimii hyvin maaperällä, jossa puoluetoiminta ei ole suurin määräävä tekijä päätöksenteossa ja yhteisen asian hoitamiseen sisältyy tietty kansallinen ja/tai kansainvälinen konsensus. Erityisesti tämän takia kannatan sekä tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventamista mutta toisaalta Euroopan Unionin ulkpolitiikan johtohahmon kehittämistä. Presidentti-instituutio on Suomelle mielestäni jo jokseenkin vanhentunut. Mielestäni ei ole myöskään mahdollista pitää puoluepoliittisessa toiminnassa ketään ns. "superihmistä" joka ("puolueettomana") voisi hoitaa ulkopolitiikkaa valtioneuvoston kanssa kansalaisten 51.8% äänioikeutuksella.

Toisaalta EU:n kaltaiselle kainsainväliselle instituutiolle, jolle on luovutettu päätösvaltaa, on mielestäni oiva paikka presidentti-instituutiolle tai ainakin sen hiljaittaiselle kokeilulle. Euroopan unioni sekä unionin ulkopoliittiset diskurssit ovat instituutiolle ominaisia ja yleiskansallisesti tunnustettuja. EU:lle luovutetun vallan tehokkuus kasvaisi mikäli unionin maiden kansainvälisille ideologioille ja arvoille olisi yksi näkyvä äänenkäyttäjä.

Nyt on aika tuoda ulkopoliittiset valtasuhteet 2000-luvulle.

Toni Onatsu
Hallituksen jäsen
Oulun Kokoomuksen Nuoret