Suomen laaja Itämeri-rantaviiva vaikuttaa luonnollisesti meillä siitä käytävään diskurssin määrään. Erityisesti Suomenlahden rehevöityminen, kalakannan väheneminen ja aluehyvinvointi ovat jo melkein niin sanottuja ikuisuusaiheita, joissa saavutuksia on tehty valitettavan vähän. Maailman luonnonsäätiön WWF:n meriasiantuntija, filosofian tohtori Sampsa Vilhunen muistuttaakin, että vaikka Itämeren pelastaminen maksaisi 3 mrd euroa vuodessa, ympäristön tuhoutuminen olisi paljon kalliimpaa. Suurista keskusteluista on siis päästävä tositoimiin.
Itämeren kaasuputki on viimeaikaisimpia suuria itämeriaiheita. Suomen hallitus on ilmoittanut pitävänsä kaasuputken rakentamista puhtaasti ympäristökysymyksenä, eikä sitä tulla sitomaan mm. Venäjän puutullikiistaan. Päätös on mielestäni viisas, koska myös muulla Euroopalla on liian suuret intressit kaasuputken rakentamiseen – Euroopan Venäjän kaasuputken riippuvuudesta puhumattakaan. Oleellisinta rakennettavan putken kohdalla onkin, että sen ympäristövaikutussuunnittelu toteutetaan täysin ennen rakentamisen aloittamista. Myöskin on tärkeää, että tämän putken valvominen voidaan toteuttaa myös riippumattomilla tahoilla.
Itämeren rehevöitymistä tulisi tulevaisuudessa mielestäni ehkäistä erityisesti kolmella seuraavalla keinolla:
1) Itämeren typpi- ja fosforipäästöille tulisi asettaa rajat, ja ylitsemenevällä osuudella tulisi tehdä päästökauppaa. Viime vuonna Suomi hyväksyi muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa suojelusohjelman, ja siten typpi- ja fosforipäästöille tullaan asettamaan selkeät maakohtaiset rajat. Suurin ongelma onkin saada muut maat mukaan kauppaan, kun vain Suomi ja Ruotsi osoittavat eniten kiinnostusta asian kohdalla. Mielestäni olisi kannattavaa myös harkita päästökaupan lisäkonseptiksi ideaa, että prosentuaaliset vähennykset vuodentakaisesta olisivat jossain määrin suhteellisia päästökaupan tuleviin maksuihin. Tämä kasvattaisi mm. Puolan ja Venäjän intressejä huomattavasti, koska suurimpina päästöntuottajamaina heidän leikkauksensa olisivat helpoimpia. Tällöin myös päästökauppa perustuisi porkkanalle. Päästökauppaidea on myös lakipykälien puolesta toimeenpanokelpoinen.
2) Unionin vaikutusta maatilojen tukemiseen tulisi muuttaa. Maaseudun tukeja olisi mahdollista muokata vähänpäästöisempiä maatiloja tukeviksi. Mikäli tämä yhdistettäisiin porrastettuun päästökauppaan, palvelisi päästöjen vähentäminen jo selkeästi sekä tilanomistajan ja valtion etuja sekä loisi uusia synergisiä mahdollisuuksia maan sisäiseen maataloudenhoitoon.
3) Unionin tukea itämeriprojektille voidaan kasvattaa sitomalla Itämeren kuntoa mm. Välimeren ylläpitoprojekteihin. Yhteisprojektit ja –hankkeet olisivat silloin myös Itämeren ulkopuolelle jäävien maiden kuten Espanjan, Italian, Portugalin ja Kreiken intressien myötäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti